Luontokartoitukset

Tuomarlan tilalla, erityisesti perinnebiotoopeilla, on viimeisten 35 vuoden aikana tehty useita erilaisia luontokartoituksia sekä viranomaisten että vapaaehtoisten toimesta. Kaunis Maa ry eli Pirkanmaan luonnonsuojelurahasto, Valkeakosken lintuharrastajat, Valkeakosken luonnonsuojeluyhdistys, Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys, Vastedes ry sekä useat yksityiset luontoharrastajat ovat vuosien ajan järjestäneet niitto- ja raivaustalkoita sekä lajistokartoituksia kasvien, perhosten ja muiden hyönteisten esiintymistä. Merkittävimpiä löytöjä on Tampereen hyönteistutkijain seuran v. 2011 vanhasta kivinavetasta löytämä kovakuoriainen ruskomantukuntikas, joka oli jo julistettu sukupuuttoon kuolleeksi.

Muita luontokartoituksia: 

  1. Viljo Tuomarlan herbaario 1932-33: noin 170 kasvia käsittävä kokoelma Tuomarlan tiluksilta kerättyjä kasveja. Säilytys Myllysaaren museossa Valkeakoskella. Luettelon hyvin säilyneistä kasveista laativat Satu Jahn ja Kari Järventausta v 2003. Vertailun vv 2003-2005 tehtyihin kasvihavaintoihin laati Päivi Kangasniemi Pirkanmaan ympäristökeskuksesta. 
  2. Tuomarlan perinnemaiseman hoitosuunnitelma 1995-99. Tässä laadittiin perinnebiotooppien hoidosta suunnitelma, jonka perusteella voitiin hakea EU-jäsenyyden mukana tullutta luonnon ja maisemanhoidon tukea vuodesta 1995 alkaen. Lisäksi suunnitelmaan sisältyi tilan rakennuskannan inventointi ja esityksiä rakennusten korjaamisesta ja uusiokäytöstä. Suunnitelma oli valtakunnallisestikin ajatellen eräänlainen pioneerihanke, ja sitä varten saatiin maa- ja metsätalousministeriöltä avustusmääräraha. 
  3. MABIN-tutkimus peltomaan pieneliöistä ja mikorobiologiasta 1997-1997. Maatalouden tutkimuskeskus ja Jyväskylän yliopisto. Tässä oli 10 luomutilaa ja 10 tavanomaisesti viljeltyä tilaa, parittain rajanaapureita. Näistä Tuomarlan pellolla oli selvästi suurin lierojen biomassa, vastaten noin 1000kg/ha. Myös maan mururakenne ja vedenläpäisykyky olivat erinomaisia, minkä arvioitiin johtuvan kolme apilavuotta sisältävästä viljelykierrosta ja viljalohkojen kevätkynnöstä. 
  4. Perinnebiotooppien esittelytilaverkosto (Polku mansikkapaikoille) 2003-2005, alueelliset ympäristökeskukset ja ProAgria maatalouskeskukset (MKN). Toistaiseksi laajimmat kasvikartoitukset Pirkanmaalla, Keski-Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalla valituilta perinnebiotooppitiloilta. Samalla laadittiin opastaulut tilavierailujen avusteiksi. Tässä hankkeessa jo arvioitiin ”Tuomarlan haat” maakunnallisesti arvokkaiksi.  Liitännäisenä syntyi myös suppea kartoitus niittyluteista (Saana Kataja-Aho: Valkeakosken Tuomarlan perinneympäristön ludeselvitys 2005, Diamina 2006). 
  5. Lintu- ja perhoskartoituksia tekivät Valkeakosken kokeneimmat harrastajakonkarit. Jorma Ahola inventoi linnustoa 1993 ja 2006 ja Kari Järventausta perhosia 2005 ja 2006 (Tuomarlan perinneympäristön perhoset, Diamina 2006). Molemmissa todettiin että lajisto on runsas ja monipuolinen, mutta erityisiä harvinaisuuksia ei tullut vastaan.
  6. Hyönteiskartoitus kivinavetassa 2010-2011, Tampereen hyönteistutkijain seura, Juha Salokannel, Diamina 2012. Merkittävin löytö oli ruskomantukuntikas, joka oli jo luokiteltu hävinneeksi Punaisessa kirjassa 2010. Sen lisäksi kivinavetasta löytyi kahdeksan silmälläpidettävää hyönteislajia.

  7. Valtakunnallinen perinnebiotooppien inventointi.
    Peruskartoitus 1993: Tuomarlan luokitus P- eli paikallisesti arvokas. Tämä alueellisten ympäristökeskusten toimesta laadittu inventointi oli lähinnä harjoittelua tulevaa EU-aikaa varten, sillä kokemuksia ei entuudestaan ollut eikä liioin selvää kuvaa siitä, mitä inventoinnilla tavoiteltiin. 
    Päivitys 2017: Maakunnallisesti arvokas M-. Tässä vaiheessa kokemusta oli jo niin viranomaisilla, neuvojilla kuin viljelijöillä. Ensimmäisestä inventonnista oli vain kulunut jo liian kauan. Polku mansikkapaikoille -hanke v. 2003-2025 löysi vielä sellaisia arvokasveja, jotka sittemmin olivat hävinneet. Näitä olivat esimerksiksi kelta-apila ja keltamatara. Ketoneilikka on onneksi pitänyt pintansa, samoin pientareita koristavat ahdekaunokki ja myös mäkitervakko.