Tuomarlan tila ja Tuomarlan tilamuseo
Tuomarla on Sääksmäen emäpitäjän vanhimpia maatiloja. Se sijaitsee Valkeakoskella Kärjenniemen kylässä arvokkaassa kulttuurimaisemassa. Tilan erityispiirre on perinnebiotoopit eli vanhat katajakedot, niityt ja hakamaat, jotka on luokiteltu maakunnallisesti arvokkaiksi. Perinnebiotoopit edustavat Suomen uhanalaisimpia luontotyyppejä. Heinäkuussa 2026 ovensa avannut Tuomarlan tilamuseo on maatalouden historiaa esittelevä museo, joka on perustettu Tuomarlan tilan vanhaan vilja-aittaan. Museona toimivan vilja-aitan läheisyydessä on myös yleisön katsottavissa ulos pystytettyjä näyttelytauluja.
Kiviseinät ja maisemat kertovat tarinaa satojen vuosien ajalta
Tuomarlan tilan omistajia on luetteloitu vuodesta 1539 alkaen tilaa 1600-1700 luvun taitteessa omistaneista tuomareista.
Vanhaa pihapiiriä, kotipalstan peltoja ja laitumia isännöi Karhun perhe ja ratsutalli Taikaponit Oy.
Pihapiirissä on arvokkaita, vanhoja rakennuksia. Päärakennuksen on rakentanut 1800-luvulla Kalle Kustaa Kallenpoika, nykyisen isännän, Heimo Tuomarlan, isän vaari.
Päärakennus on kaksiosainen ja sen runkorakenne on erittäin harvinainen. Puolet talosta on tehty massiivisesta luonnonkivestä 1860-luvulla. Toinen pääty on tehty pystyhirrestä 1890-luvulla. Lopullinen valmistumisvuosi on 1897.
Talon päädyssä oleva kivipirtti on entisöity vuonna 2000, tavoitteena alkuperäinen 1860-luvun asu. Se on jälleen talon ”hienoin huone”, jota vuokrataan erilaisia tilaisuuksia varten, lukuunottamatta kylmintä talviaikaa.
Päärakennuksen kiviosan päädyssäoleva kivipirtti on rakennettu 1800-luvun jälkipuolkiskolla ja entisöity vuonna 2000. Tyyliasiantuntijana on toiminut FM Ari Siren, jonka historian ja kansatieteen tuntemus on ollut korvaamaton apu niin Tuomarlan kuin koko kylän menneisyyden kartoituksessa.
Luonnon monimuotoisuutta ylläpidetään Tuomarlan tilalla vaalimalla vanhaa kulttuurimaisemaa
Luonnon monimuotoisuutta ylläpidetään Tuomarlan tilalla vaalimalla vanhaa kulttuurimaisemaa, tilaa ympäröiviä katajaketoja, niittyjä ja vanhoja hakamaita. Näitä perinnebiotoopeiksi kutsuttuja alueita tilalla on runsaat 10 hehtaaria. Niittyjen kasvit ovat pohjoisen luonnon pioneereja, jääkautisten arokasvien jälkeläisiä, joita nyt uhkaa sukupuutto, niinkuin myös monia perinneympäristöihin sopeutuneita lintuja, perhosia ja hyönteisiä.
Luomuviljelyyn tila siirtyi virallisesti 1994, mutta luomun periaatteita on noudatettu 1980-luvun puolesta välistä saakka. Kemiallisia torjunta-aineita tilan pelloilla ei tiettävästi ole käytetty koskaan. Nyt pellot on vuokrattu toiselle luomuviljelijälle.
Tilan 15 ha:n talousmetsää on yli sukupolvien hoidettu perinteisillä harvennushakkuilla. Nykyinen metsätaloussuunnitelma on laadittu jatkuvan kasvatuksen varaan. Tarvittaessa pienaukkojakin voidaan tehdä, esimerkiksi tyvilahon uhkaamissa paikoissa.
Perinnebiotooppien
hoito
Perinnebiotooppien hoito on koko EU-ajan, vuodesta 1995 alkaen perustunut valtion kanssa tehtyihin 5-vuotisiin sopimuksiin, joiden myötä tilalle on maksettu EU-maatalouden erityisympäristötukia. Joinakin vuosina tilan puolesta sopimuksen on tehnyt Pirkanmaan luonnonsuojelurahasto Kaunis Maa ry, ja myös vuokraviljelijät, kuten nykyisin..
Perinnebiotooppien hoito perustuu vanhakantaiseen maatalouden malliin, joka on ne synnyttänytkin: laiduntaviin eläimiin sekä ihmisen tekemään niittotyöhön. Laitumien avoimuutta uhkaavia puita ja pensaita on myös aika ajoin raivattava. Niitto- ja raivausjäte on vietävä biotoopilta pois. Perinteisesti tilalla on ollut kaikkia kotieläimiä. 1980- ja 90-luvuilla pääosassa ovat olleet lampaat, 2000-luvulle tultaessa myös kyyttölehmät ja nykyisin hevoset.
Pirkanmaan luonnonsuojelurahasto Kaunis Maa ry on järjestänyt niittotalkoita perinnebiotoopeilla useina vuosina.